Mihin katosi lokakuu?

Aika on vierähtänyt kuin siivillä ja huomasin, että blogin päivittämiseen on tullut taukoa. Mutta mihin hujahti lokakuu? Se hävisi varmaan juoden pumpkin spice lattea, fiilistellen viimeisiä lämpimiä säitä ja vastaanottaen syksyä.

Muistan, kun oltiin asuttu täällä Yhdysvalloissa ensimmäiset kaksi viikkoa, sain viestin, jossa kysyttiin ollaanko jo kotiuduttu. Nyt yli 1,5 vuoden jälkeen voisin sanoa, että kyllä, ollaan kotiuduttu. Arki rullaa vaivattomasti ja rutiinilla, viikon menot on sopivasti aikataulutettu ja ollaan panostettu asioihin, joista tulee hyvää mieltä!

Meillä on ollut sopivasti myös menoja, jotka ovat rikkoneet arkea. Ollaan käyty lasten kanssa Halloween-brunssilla, vietetty trick or treat -päivää ystäväperheen kanssa ja nyt viimeisimpänä oltiin Jarkon kanssa kaksin katsomassa Lionsin peliä.

Muistan omasta lapsuudesta, miten siistiä oli tavata jokin “oikea hahmo”. Siitä oli tämä Halloween-brunssi tehty. Siellä oli muutama Disney-hahmo, kuten Nalle Puh, Kapteeni Koukku, Mikki ja Minni, jotka esiintyivät, halailivat ja heittivät ylävitosia lasten kanssa. Kaikki lapset oli ihan fiiliksissä. Brunssi itsessään oli aikuisen silmin katsottuna hiukan askeettinen, mutta tässä konseptissa se toimi hyvin.

Viime vuoden trick or treatistä jäi niin lämmin fiilis, että odotettiin sitä päivää kaikki. Vietettiin sitä naapureiden kanssa. Ei kierrelty ovelta ovelle (en ehkä edes osaisi sellasta tehdä), mutta tällä asuinalueella oli tapahtuma järjestetty “tienvarteen”. Paikkana tämä oli todella rauhallinen asuinalue päättyvällä tiellä eli liikenne oli minimaalista. Me aikuiset saatiin rauhassa vaihdella kuulumisia ja lapset sai kerättyä karkkeja ulos katetuilta pöydiltä tai sitten aikuisilta. Suklaata muuten tuli tapahtumasta 2 kg ja muuta karkkia 1 kg – sairaita määriä!

Lionsin peli oli täydellinen breikki arkeen. Meillä on olematon määrä kaksinkeskistä aikaa Jarkon kanssa – tai siis ei ollenkaan voisi sanoa. Tuntui luksukselta viettää aikaa kaksin useampi tunti. Vaikka Lions hävisi (24-27), niin silti stadionilla oli hyvä meininki. Oli ihanaa myös ylipäätään aistia sitä fiilistä; ihmiset oli niin iloisia, sinisiin pukeutuneita ja täynnä pelifiilistä. Täytyy sanoa, että täällä osataan heittäytyä kannustamaan kotijoukkoja – aika harva oli ilman mitään Lions-asustetta, jos kukaan. Koiratkin oli pukeutuneita! Jarkon kanssa syötiin, juotiin, katottiin peliä ja juteltiin kokonaisia lauseita. Kerkesin tekemään myös yhden vaateostoksen – löysin paidan, jota oon etsinyt pitkään.

Muuton suhteen asiat ovat edelleen aika levälleen, vaikka pieniä askelia ollaan otettu eteenpäin. Ei vielä tiedetä mille paikkakunnalle muutetaan ja mihin asuntoon. Myös päiväkotiin liittyvät asiat ovat auki. Näistä varmaan jotkut selvinnee pian. Lokakuun aikana koin olon jossain kohdassa stressaantuneeksi, mutta to do -listat helpottivat vähän, joten olo on nyt rauhallisempi. Kunpa vain pääsisi sen listan loppuun.

Mietin päivittäin, miten hurjalta tuntuu, ettei asuta täällä enää kauaa ja puhutaan vain viikoista. Sellainen aika tuntuu tosi lyhyeltä, vaikka toisaalta samaan aikaan se lähdön aika tuntuu kaukaiselta. Onneksi on tulossa vielä kivoja menoja, joten kotona ei ainakaan tarvii koko loppuaikaa makoilla. Nyt muuten talviaikaan siirryttäessä täälläkin pimeä tulee todella aikaisin, eikä oikein ole edes katuvaloja!

Kaiken kaikkiaan lokakuu oli hyvää arkea parhaimmillaan, harrastuksia ja fiilistelyä hetkessä kiinni. Elämä on aika kivaa kun vain keskittyy hyviin juttuihin negatiivisten juttujen sijaan ♥