Kahden kodin välissä

Tiedätkö sen tunteen, kun et ole enää vanhassa, muttet vielä uudessakaan? Kun elämä tuntuu välitilalta – vähän kuin odottaisi, että jotain tapahtuisi seuraavaksi, mutta ei vielä tiedä mitä.

Ollaan eletty jonkinlaista väliaikaisuutta jo pidemmän aikaa. Muutto takaisin Suomeen siintää jossain edessä, mutta suunnitelmat elävät. On paljon kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastauksia.

Jonkin asian väliaikaisuus elämässä on ehkä parasta ruokaa sille, että mieli karkaa jatkuvasti suunnittelemaan tulevaa. Vaikka koen olevani melko hyvä pysähtymään tähän hetkeen, ei tämä muuttokuvio tunnu noudattavan samaa kaavaa. Elämä on ollut jonkin verran paikallaan viime aikoina, ja ehkä siksi ollaan alettu miettimään tarkemmin sitä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.

Paljon on kysytty, mitkä ovat suunnitelmamme muuttaa takaisin Suomeen. Never say never on varmasti tässä paikallaan, mutta nyt mennään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kaksi vuotta Yhdysvalloissa asumista tulee täyteen ensi vuoden alkupuolella, ja se mielessä pitäen ollaan pähkäilty erilaisia versioita tulevaisuudesta. Jopa tekoäly on yrittänyt pariin kertaan ratkoa meidän muuttokuvioita ja tarjonnut meille erilaisia vaihtoehtoja – hahah.

Ehkä vaikeinta muutossa on se, että on kasvanut ulos vanhasta. Emme voisi kuvitella muuttavamme takaisin siihen kotiin, jonka myimme ennen ulkomaille lähtöä. Se tuntuisi aikamatkalta väärään suuntaan. Toisaalta, kun miettii paluuta Suomeen, mieleen nousee väistämättä ajatus: entä jos joskus kaduttaa, eikä paluu Yhdysvaltoihin olekaan enää mahdollinen. Tiedän silti, että haluamme muuttaa – kai tämä on tavallista epävarmuutta, joka seuraa aina kun tekee isoja päätöksiä.

Ulkomailla asuminen on muuttanut ihmisenä. Täällä asuessa on oppinut muun muassa näkemään, millaiset asiat tuovat hyvää mieltä sekä millainen ympäristö tukee hyvinvointia myös arjessa. Nämä kaikki yhdistettynä siihen, että haluttaisiin olla lähellä työpaikkaa, perhettä ja ystäviä, muodostavat mahdottomalta tuntuvan yhtälön. Ensimmäinen suunnitelma meillä on kuitenkin tehty: kun täältä lähdetään, muutetaan vuokra-asuntoon Järvenpäähän. Kaikki muu on vielä avoinna.

Tulevalta pitkäaikaiselta asuinpaikalta toivon silmää miellyttävää kaupunkia, jossa on myös kohtuulliset palvelut. Riittävän kotoisaa asuntoa järkevään hintaan – mielellään veden äärellä, lähellä tarpeellisia palveluita, mutta silti hieman syrjässä. Lapsille englanninkieliset koulut ja päiväkodit. Etsitään siis yksisarvista.

Silti jollain tavalla nautin myös tästä epätietoisuudesta. Olen luonteeltani sen verran seikkailijahenkinen, että näen tällaisissa hetkissä paljon myös hyvää. Meillä on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehkä se, ettei kaikki ole vielä selvää, on juuri se paikka, jossa syntyy jokin sellainen ratkaisu, jota ei itse nyt edes ymmärrä. Saa nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan – ehkä vielä sen, mitä ei nyt osaa edes toivoa.