Kuusi viikkoa Suomessa – Mitä loma meille antoi?

Mietin pitkään, että lähdetäänkö Suomi-lomalle tänä vuonna ollenkaan. Olin jo ilmoittanut, että tänä vuonna ei tulla Suomeen, mutta kuinkas sitten kävikään. Kun lähdön hetki koitti heinäkuun alussa, tuntui kieltämättä ihanalta lähteä lataamaan sosiaalisia akkuja. Olin erityisen onnellinen siitä, mitä loma tarjosi lapsille: aikaa ystävien ja läheisten kanssa sekä uusia kokemuksia etenkin perheen pienimmälle.

Lähdettiin Detroitista matkaan illalla ja kokonaisuudessaan matka-aika oli noin 16 tuntia ovelta ovelle. Matka on pitkä, ei siitä pääse mihinkään. Matka taittuu kuitenkin yllättävän nopeasti hetki kerrallaan. Sain osakseni matkalla (sekä meno- että paluulennoilla) ihmetyksiä tuntemattomilta siitä, miten olen uskaltanut lähteä yksin lentämään lasteni kanssa. Olen jäänyt ihmettelemään tätä jälkeenpäinkin, mutta siitä joku toinen kerta. Odotettiin valtavasti perheen ja ystävien näkemistä, mökkeilyä ja ihan perusjuttuja, kuten (irtokarkkeja), stressitöntä hengailua puistoissa ja tapahtumissa. Ja sitä todella saatiin.

Mun vanhemmat olivat vastassa meitä lentokentällä, kun saavuttiin. Oli ihanaa nähdä perhettä, ja tämä näkyi heti lapsistakin. Itse olin innoissani myös Suomen kesäisestä luonnosta, siitä tietystä rauhasta, mikä siellä vallitsee, sekä tietysti kommunikoinnin helppoudesta. Tuttu ympäristö ja asioinnin helppous tekivät hyvää sekä itselle että lapsille. Jatkuva uuden opettelu uudessa maassa on myös raskasta, vaikka se myös antaa paljon. Pienemmän lapsen suomen kieli aktivoitui Suomessa ja sanoja alkoi tulemaan päivittäin lisää!

Loman kohokohdat olivat ehdottomasti kaikki ihmiset – niitä kaivataan eniten ja ajatellaan, että juuri ihmiset ympärillä tekevät elämästä elämisen arvoista. Ulkomailla asumisen myötä on ollut tosi arvokasta huomata, miten meillä on samat ihmiset tiiviisti ympärillämme.

Ihmisten lisäksi nautittiin myös hyvästä ruoasta (vähän liiakseenkin), visiitistä Turussa ja Muumimaailmassa, mökkeilystä, saunomisesta, uimisesta, puistoiluista sekä kaikista pienistä retkistä, joita tehtiin. Turku on muuten Suomessa yksi lempikaupungeistani. Jos vain minusta riippuisi, suuntaisin muuttoauton Detroitista suoraan Turkuun. Lapsille lomalta parhaiten jäivät mieleen ystävät ja serkkujen kanssa vietetty aika.

Takaisin lähdön suhteen fiilis oli sekava, ja ja huomasin muutaman kyyneleen vierähtävän poskelle, kun kone nousi ilmaan kohti Yhdysvaltoja. Elämä Suomessa tuntuu tietyllä tavalla helpommalta ja sosiaalisesti rikkaammalta. Ihmiset ympärillä sekä turvallisuus, mikä Suomessa vallitsee, tekevät arjen laadusta parempaa, meidän mielestä.

Tuntui silti oikealta lähteä Suomesta takaisin Detroitiin, jotta voidaan taas olla perheenä yhdessä – ikävä puuttuvaa palasta kohtaan oli kaikilla kova. Oma sänky, rutiinit ja elämän palaaminen normaaliksi tuntuu ihanalta juuri nyt pitkän loman jälkeen! Lisäksi meillä on syksyllä tulossa niin siistejä juttuja, joita odotan innolla!

Loma oli kaiken kaikkiaan meille arvokas – vaikka olinkin matkassa yksin lasten kanssa, ilman miestäni, meille kaikille oli tärkeää tunnustella, miltä elämä Suomessa vaikuttaa. Tiedän, ettei loma (ja kesä!) ole sama asia kuin arki, mutta uskallan silti sanoa, että meillä on nykyään aika hyvä tuntuma siitä, miten omaa elämää voi rikastuttaa ja mitä toivomme tulevalta.

Tärkeintä on tehdä asioita, mistä nauttii. Se kai elämässä on loppuviimeksi tärkeintä. Kaikki ovet ovat auki, vaikka joskus se ei siltä tuntuisikaan. Sitä helposti jumiutuu samaan, vaikka se ei olisi edes tarpeellista.

Kiitos, ihana Suomi-loma – olit merkityksellisempi kuin osasimme edes ajatella.