Ensimmäinen kouluvuosi Michiganissa – kokemuksia Kindergartenista

Kun muutimme Suomesta puolitoista vuotta sitten, mua pelotti jo ajatuskin siitä, että lapseni menisi täällä kouluun – erityisesti juuri täällä Yhdysvalloissa. Jännitin paljon – varmaan aika luonnollistakin, kun kaikki oli uutta. Koin, etten voinut luottaa kehenkään (koska en tuntenut ketään), ja kaikki tuntui vieraalta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että siitä tuli yksi lapseni elämän parhaista kokemuksista. Ajattelin kirjoittaa tästä nyt, kun ensimmäinen lukuvuosi alkaa olla takanapäin!

Jo silloin, kun etsittiin pitkäaikaisempaa asuntoa, meille oli tärkeää huomioida alueen koulutaso. Suomessa tällaisella ei ole yhtä suurta merkitystä, mutta täällä sillä on. Koulut pisteytetään, ja arviot mainitaan usein jo asuntoilmoituksissa.

Meidän lapsi aloitti täällä Kindergartenin 5-vuotiaana. Koulupäivät ovat Michiganissa, ainakin meillä päin, pitkiä – seitsemän tuntia, mutta pituus vaihtelee osavaltioittain. Onneksi meidän tyttö oli jo tottunut pidempiin päiviin, sillä Suomessa me molemmat vanhemmat tehtiin täysipäiväisesti töitä, ja niin päiväkotipäivistä tuli usein pidempiä.

Ennen koulun alkua lapsella piti olla vaaditut rokotukset sekä kuulotutkimus tehtynä. Näistä toimitettiin lääkärintodistus kouluun.

Koulun alkaessa meidän lapsi ei puhunut juurikaan englantia. Hän oli aikaisemmin täällä päiväkodissa, jossa kommunikointi tapahtui Google kääntäjän avulla! Lapseni sanoi asiansa suomeksi, ja Google käänsi sen englanniksi. Kiitos nykyteknologian – kaikki sujui yllättävän ongelmitta. Kuulemma kerran, kun tarkoitus oli kertoa, että hän haluaa piirtää, Google olikin kääntänyt viestin niin, että hän haluaa pizzaa. (Eikä tämän toiveen toteuttaminen varmasti olisi häntä haitannut!)

Nyt, yhdeksän kuukautta myöhemmin, hän puhuu englantia jo varsin sujuvasti. Kouluvuoden aikana myös lukemisen opettelu on hyvässä vauhdissa. Paikallisen naapurin mukaan hänellä on vielä pieni aksentti, mutta kommunikointi on sujuvaa, ja hän pärjää lähes kaikissa arjen tilanteissa. Toisin kuin me aikuiset, hän ei käännä englannin kieltä suomeksi, vaan kielet elävät hänelle erillisinä.  Välillä hän ei osaa sanoa suomeksi, mitä joku englanninkielinen sana tarkoittaa, eikä toisin päin. Olemme muuten sopineet opettajan kanssa, että emme korjaa lausumista, emmekä opeta kielioppia, sillä meillä ei ole osaamista opettaa kieltä samalla tavalla kuin paikalliset!

Kaiken kaikkiaan kouluvuosi on ollut ihana – niin hänelle kuin meille. Arvostan täällä koulumaailmassa erityisesti yhteisöllisyyttä, opettajien työn arvostusta ja tapahtumien ja aktiviteettien suurta määrää. Koulu tuntuu enemmän yhteisöltä kuin pelkältä oppilaitokselta. Vaikka välillä harmittaa jatkuva rahan keräys ja ruuan heikko laatu, niin kaiken kaikkiaan mulla on positiivinen kuva koulusta tämän kouluvuoden jälkeen. Parasta ovat kuitenkin ystävät, lämmin ilmapiiri ja hyvät opettajat – ne tekevät tästä kaikesta kokemisen arvoista.